| Päiväohjelma 2005 | Loppukonsertti 2005 | Oppilaat 2005 | Kuvia leiriltä 2005
| Opettajat 2005 | Kirjoituksia leiriltä 2005 |

Kirjoituksia 2005

Minna 47 v., huilu:
Työtoverini kertoili kesällä 2004 miten hänen huilua soittava tyttärensä oli ollut jossain Murikassa puhallinleirillä. Tytär koki leirin vastanneen puolen vuoden soitonopiskelua. Siellä oli mahdollisuus soittaa orkesterissakin. Kuuntelin haikeana ja vähän kai kateissanikin… niin ne nuoret. Soittelin itse silloin tällöin nokkahuilua erään toisen työkaverini kanssa, molemmat haaveilimme poikkihuilusta. Sanoin puoliksi vitsinä että lähdetään mekin! Ostetaan nyt huilut, käydään talvi soittotunnilla ja mennään ensi kesänä leirille! Minun sisälläni asuu pieni rivimuusikko. Monivuotinen unelmani on ollut saada soittaa orkesterissa. En vaan ole tiennyt miten sen haaveen ikinä toteuttaisin. Vitsinä alkanut suunnitelma toteutui minun kohdallani. Lainahuilun kera aloitin soitonopiskelun tammikuussa 2005. Hyvä tuurini jatkui: Olin päässyt puhallinorkesteri Kotkiin tutustumaan orkesterisoittamiseen, ja pidin siitä todella paljon, varsinkin sitten kun uskalsin vihdoin puhaltaa. Epäröin hieman ilmoittautua leirille, sehän oli ilmeisesti lapsille tarkoitettu. Sitä paitsi enhän minä osaa edes soittaa! Opettajani Sandy Koskinen valisti minua: leirille mahtuu kaikenikäisiä, myös kaiken tasoisia soitonharrastajia, sinnehän mennään oppimaan! Luin esitteen ja ihastuin: yksityistunteja, eritasoisia orkestereita, mahdollisuus opiskella teoriaa ja säveltapailua. Ohimennen panin merkille että paikkana Murikka oli todella viehättävä ja luonnonkaunis. Se ei ollut kuitenkaan oleellista, minä halusin nimenomaan oppia reilussa viikossa puolen vuoden edestä huilunsoittoa!

Aikuisena lasten leirillä?
Maarit 28 v., klarinetti:
Olin leirille lähtiessäni opetellut klarinetin soittoa vain puolisen vuotta. Vaikka intoilin tulevasta yhdeksästä päivästä kuin teininä rippileiristä, oletin osallistuvani nuortenleirille. Totta, Murikassa huomasinkin edustavani ikäpyramidin yläpuoliskoa. Käsitettä "ikä" ei kuitenkaan ollut olemassa. Sen sijaan oli joukko välittömiä ja sosiaalisia leiriläisiä, joita yhdisti puhallinmusiikki. Oli kasvattavaa huomata, että musiikissa osaaminen on enintään epäsuorasti verrannollinen soittajan ikään. Useammin kuin kerran alaleukani putosi ihmetyksestä, kun itseäni 20 vuotta nuorempi musikantti loihti puhaltimestaan taivaallisen äänen, jollaisesta itse voin toistaiseksi vain unelmoida. Kasvattavaa oli myös huomata jonkin, joskus ehkä järjeksikin kutsuttavan, juurtuneen jo huolestuttavan syvälle pääkoppaani. Kun nuoriso älysi ottaa ilon irti kesästä, kavereista ja salaa valvomisesta ensimmäisestä hetkestä lähtien, kesti meillä ensikertalaisilla päiviä hoksata, että leirin tarkoitus on aivan muutakin kuin ympärivuorokautinen musiikin opiskelu. Leirillä olemisen parhaaseen antiin kuuluikin vapaus viettää aikaa itselleen mieluisalla tavalla, ilman ruuanlaittoa, pyykkejä ja muita arkisia velvollisuuksia. Leirin ansiosta ajatusten irrottaminen työelämästä lyhyen kesälomani ajaksi onnistui jotakuinkin täydellisesti.

Kokemuksia Murikan Band Camp leiriltä
Tapani, 51 v., pasuuna/kapukurssi:
Eräänä kesäkuun viimeisen viikon päivänä huomasin olevani tavaroineni Murikan pihalla valmiina tulevaan koitokseen. Olin saapunut puhallinmusiikkileirille. Leiriläisiä pyöri koko ajan ympärillä ja lisää saapui. Suurin osa näkyi raahaavan mukanaan jonkinlaista soitinkoteloa. Aika pian huomasin olevani leirin ikäjakautuman yläpäästä. Nuoremmilla leiriläisillä tuntui oleva hyvä meno päällä, joka tuntui jatkuvan koko leirin ajan. Kamat huoneeseen ja siitä aloitustilaisuuteen luentosaliin, missä kerrottiin tarkemmin leirin ohjelma ja esiteltiin opettajat ja muu henkilökunta. Silloin minulle viimeistään valkeni että olin jäsenenä leirin kapellimestarikurssilla. Alkuinfon jälkeen alettiin sijoittaa leirin opetustarjontaa omaan kalenteriin. Kaikkea mukavaa oli tarjolla, mutta välittömästi kävi ilmi, että aikatauluun ei kerta kaikkiaan mahdu kuin osa. Tämä vahvistui aika pian käytännössäkin, jolloin ohjelmasta tippui pois mm. aamun alkulämmittelyt. Siitä se leiri sitten käynnistyi, ja se oli varmaan yksi elämäni tiiviimmistä työrupeamisista. Oli teoriatunteja, yksityissoittotunteja, orkesteriharjoituksia kahdessa orkesterissa, tutustumista partituureihin ym. ym. Tuskin ehti käydä tuntien välillä kämpässä vaihtamassa teoriakamat soittimeen ja päinvastoin. Tätä sitten jatkui kahdeksan päivää, jonka jälkeen olin melko uupunut. Eikä se johtunut pelkästään henkilökohtaisista syistä, koska muut kapukolleegat kertoivat vastaavista tuntemuksista. Leirin nuoriso tuntui ottavat ilon irti leiristä, jota välillä suorastaa kateellisena katseli sivusta. Kun itse harjoitteli viittomia ja tutki harjoituskappaleita huoneessaan, nuoret pelasivat biljardia, kuuntelivat musiikkia ja muuten vain hengailivat yhdessä. Niinhän sen pitääkin olla. Sinänsä laaja ikähaitari ei mielestäni haitannut leirin menoa ollenkaan, oikeastaan päinvastoin. Oli mukava seurata nuorten innostunutta otetta asiaan, ja leirin ottamisen myös loman kannalta. Hauskaa oli myös se, että minne tahansa menikin, niin aina torvet soivat joko harjoitustiloissa tai ulkona puun siimeksessä, yksin tai porukassa. Iltamatineat olivat myös hienoja, samoin kirkkokonsertti. Summa summarum, vaikka leiri oli odotettua raskaampi, niin varsinkin näin jälkikäteen muisteltuna, se oli myös antoisa ja antoi uusia valmiuksia harrastukselle. Ilmat suosivat todella upeasti, joskin välillä toivoi jopa viileämpää ilmaa. Aloitin kesälomani leirillä, ja se irrotti arjesta loistavasti täysihoidon ja täysin erilaisen ympäristön johdosta. Leirin tunnelma oli hieno, johon suuren panoksen antoivat leirin ohjaajat, jotka järjestivät erilaisia aktiviteetteja leiriläisille.

Mitä Murikan puhallinleiri minulle antoi?
Piia 32 v., saksofoni:

Aloitin saksofonin soiton opiskelun kolmisen vuotta sitten. Kävin soittotunneilla ja harjoittelin kotona itsekseni, mutta kaipasin jonkinasteista yhteismusisointia. Miten kivaa olisikaan soittaa puhallinorkesterissa! Kävin kuuntelemassa muutaman harrastelijaorkesterin harjoituksia, ja päädyin puhallinorkesteri Kotkien jäseneksi. Ensimmäisissä harjoituksissa tyydyin vain seuraamaan muiden soittoa. Hyvä, kun pysyin nuoteissa mukana… ?. Totesin, että tarvitsisin lisää kokemusta orkesterissa soittamisesta, ja siihen tarjoutuikin hyvä mahdollisuus, kun kapellimestarimme Tero Haikala suositteli Murikan puhallinleiriä. Kotkat jäivät kesälomalle, ja minä lähdin Murikkaan, puhallinorkesterileirille. Leiri olikin todella hyödyllinen. Orkesteriharjoitukset olivat kaksi kertaa päivässä. Kävin myös joka päivä soittotunneilla, jolloin harjoittelin mm. orkesterissa soitettavia kappaleita erittäin pätevän opettajan johdolla. Lisäksi harjoittelimme useasti pienemmillä kokoonpanoilla eli soitettua tuli todella paljon. Murikka on paikkana upea eli kesästä tuli nautittua kauniissa ympäristöissä uusien soittokavereiden kanssa. Reilussa viikossa sain roppakaupalla kokemusta orkesterissa soittamisesta ja ennen kaikkea rohkeutta soittaa! Oli mukava palata Kotkien harjoituksiin, kun tuntui siltä, että osasi jo paljon paremmin!

Siri 14 ,Johanna 13 & Mandi 15 v

ti 28.6.
Me tulimme Murikkaan n. klo 13.30 ja missasimme taivaallisen lounaan . Klo 14 oli auditoriossa leirin avajaiset, johon vanhemmatkin saivat osallistua. Siellä kyylättiin tuttuja ja tuntemattomia. Leirillä oli enemmän ihmisiä kuin viime vuonna, oli hauskaa nähdä uusia kasvoja. Viime vuoden kaverit olivat muuttuneet. Oppilaat oli jaettu opettajille ja orkestereihin. Jonnu jatkoi ikionnellisena B-bändissä, ja me kaksi muuta jouduimme kauhistuneina A-bändiin.

ke 29.6.
klo 7.15 huoneesta 216 kuului maata järisyttävä tömähdys, kun Jonnu tipahti lattialle kellon soidessa. Aamupalalta löysimme samanlaisia uneliaita ihmisiä. Kun iltapäivällä alkoi hämärtää ja suuri sadepilvi pysähtyi Murikan ylle, olimme jo hyvin uupuneita soittamisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Leirin valvojat Maija, Saila, Kalle, Maikki, Päivö ja Miikka ( !!) olivat mielestämme ihan eri kivoja. Ennen Nitrodiscoa oli Panssarisoittokunnan konsertti. Niistä kappaleista suosikkimme oli Toivo Kuulan Häämarssi.

to 30.6.
Torstai alkoi ihan normaalisti. Lounaan jäauml;lkeen oli kuitenkin Sillä silmällä-siivouskilpailu. Huoneemme oli kuin pommin jäljiltä. 10 minuutin pikasiivouksen tulos oli kuitenkin siedettävä, tosin käsirasvan tuoksu oli valvojista hiukan liian voimakas. Illalla oli Suuri Seikkailu, johon osallistuimme 8-henkisellä joukkueella "Taulapäät". Meidän piti mm. heitellä kananmunaa metronomin tahdissa.

pe 1.7.
Perjantai-iltapäivällä oli yhteinen valokuvaus. Illalla oli paljon ohjelmaa. Ensiksi oli matinea, jonka jälkeen fudista ja uintia. Fudiksen pelaaminen oli aluksi hauskaa, mutta sitten se muuttui vähän liian totiseksi meille amatööreille. Ennen uintia innostuimme leikkimään sormiväreillä. Maalasimme kauhistuttavat sotamaalaukset kasvoihimme ja juoksimme ympäri Murikkaa pelottelemassa ihmisiä.

la 2.7.
Lauantaina B-ja C-orkesterit soittivat ensin kävelykadulla ja sen jälkeen Särkänniemessä. A-orkesteri tuli Särkänniemeen myöhemmin bussilla. Ennen kuin A-orkesteri tuli Särkänniemeen, heillä oli monen tunnin pitkät harjoitukset. Särkässä saimme kolme laitelippua. Lähdimnme sieltä 17.45 ja illalla oli virallinen leiri-disco jossa soitti oikea dj. Sirin iloksi me piirsimme viikset naamaan ja pukeuduimme pojiksi. Iltapalaksi oli Kallen nakkeja(pappa betalar)

su 3.7.
Päivä oli aika rauhallinen osittain varmaan siksi, että olimme väsyneitä yön kukkumisesta. Päivällä saimme mitään aavistamatta tehtävän. Jouduimme lausumaan runoja kynttiläuinnilla. Saimme kaikki omat laulunsanat sekä yhden yhteisen laulun, joka meidän piti lausua tunteella. Selvisimme tehtävästä kunnialla glitteriä naamassa. Illalla söimme kymmenittäin lettuja.

ma 4.7.
Päivä oli tavallinen orkestereineen ja soittotuntineen. Meidän mielestä orkesterikappaleet alkoivat sujua jo paremmin. Illalla oli oppilaat vastaan opettajat fudismatsi. Opettajat voittivat matsin 4-3 jatkoajalla. Illalla oli uintia ja tavallista hengailua Mutteri-klubilla. Illalla kun olimme menossa nukkumaan, Kalle ja Saila säikäyttivät meidät niin pahasti, että olimme loppuyön hiljaa.

ti 5.7.
Aamupäivä oli hemaisevan hehkeä. Myöhästyimme aamulämmittelystä. Näytimme spurguilta ja emme ehtineet syödä aamupalaa rauhassa. Illalla oli matinea, johon kaikkien oli pakko osallistua, koska muuten ei päässyt mukaan iltaohjelmaan. Mutterilla oli Idols-kilpailu, jonka juonsi Mikko Mclean. Sen jälkeen meille soitti loistavaa musiikkia Shark Fish. Sitten menimme rauhallisesti nukkumaan. Sen jälkeen vasta tajusimme, että viimeistä viedään, olo oli tosi haikea.

ke 6.7.
Heräsimme aikaisin aamulla, mutta viimeöinen kuutamouinti teki herätyksestä kuitenkin miellyttävän. Aamulla orkestereilla oli viimeiset harjoitukset. Päätöskonsertin jälkeen tunnelma oli haikea, kaikki toivottivat toisilleen hyvää jatkoa, ja tietenkin, että nähdään ensi kesänä taas. Olo on kauhea, koska kaikkia tulee niin kova ikävä. Valvojat ovat olleet todella ihania, ja me toivomme näkevämme heidät ensi kesänä uudestaan.