Kirjoituksia 2004

Saku Järvinen: Rakas Päiväkirja

Tiistai 29.6.2004

Saavuimme Murikkaan yhdessä arkisen elämäni sulostuttajan ja kollegani Minnan kanssa mukanamme autollinen nuotteja, soittimia ynnä muuta hyödyllistä. Tero, johtaja ei luojan armosta vaan Hänen nimenomaisesta pyynnöstään, piti erinomaisen inspiroivan tervetuliaispuheenvuoron, jossa hän kietoi joukot pikkusormensa ympärille. Saimme myös arvovaltaisen vieraan, erehdyttävästi ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin näköinen herra soi meille muutaman sanan. Majoituimme ja valmistelimme seuraavana päivänä alkavaa teoria-aineiden opetusta.

Keskiviikko 30.6.2004

Aamulla generalissimus Haikalan kanssa järjestelimme syntetisaattoreita harjoitussaliin ja yritimme löytää niille toimivan äänentoistoratkaisun. Ei onnistunut. Matalien vaskien eettisen ja hygieenisen johtajan, erikoismies Kolarin kanssa loimme syntysanat tanssiorkesteri Tuhatkaunolle. Tulihan siinä samalla perustettua uusi pirkanmaalainen paikallismedia, Teisko-tv. Kopiokone menee tukkoon noin viiden sivun välein. Ai niin, teoriaopetuksen lisäksi alkoi uusi musapajakokeilu. Saapa nähdä, ties vaikka siitä tulisi jotain. Illalla katseltiin jalkapalloa.

Torstai 1.7.2004

Syntikkaongelmat jatkuvat, yksi rikkinäinen soitinyksilö, joka korvataan toisella. Äänentoisto on järjestynyt. Aloitan tiukan harjoitusrupeaman melodikalla, tavoitteena kaataa tiistai-illan yleisö ällistyksellä. Täytyyhän sitä puhallinleirillä joku puhallin olla, kun alttofoninikin on lainassa. Minnalla on okariino. Keltaisessa melodikassani, jonka sivumennen sanottuna olen saanut 25-vuotislahjaksi luopioislaiselta lyömäsoitin- ja rapvirtuoosi Haapalalta, on valitettavasti yksiviivainen d tukossa. Lähdimme hopeisen vessanpöntön viidennen asteen mustan vyön ja housunkannattimien suurmestari Kolarin kanssa asioimaan Tampereelle. Paluumatkalla saamme ikäviä uutisia: leirin saunapolitbyroo on tiukalla sanelupolitiikalla päättänyt vaihtaa miesten ja naisten saunavuorot, jotta miehet ehtivät nähdä Euroopan stadionsekakuorojen mestaruuskilpailujen välierän ohessa järjestettävän leikkimielisen potkupallopelin näköradiosta. Emme siis ehdi saunaan.

Perjantai 2.7.2004

Jälleen normaalia suomalaista kesää. Välillä sataa ja välillä taas ei. Päivittäisten oppituntien ja erinomaisen taiteellisen matinean jälkeen on tämänvuotisen Suuren Seikkailun vuoro. Mitenkään omaa erinomaisuuttani ja kaikkivoipaisuuttani alleviivaamatta haluan näin sivulauseitse tuoda julki sen vaatimattoman tosiseikan, että satuin olemaan viime vuoden voittajajoukkueessa. Sanomattakin lienevät kaikille lukijoille selvät ne giganttiset suoriutumispaineet, jotka edellisen koitoksen triumfanttisuus luiseville hartioilleni on laskenut. Onneksi joukkueemme "Tilpehöörit" oli paitsi taidoiltaan, myös taktiselta osaamiseltaan ja yhteishengeltään huippuluokkaa, ja menestys oli huikeaa. Kas tärkeintähän ei ole kilpailu vaan reilu voitto.

Lauantai 3.7.2004

Tavallisesti en kesälauantaisin ole kello 8.15 opettamassa musiikin teoriaa, vaan Höyhensaarilla joko riippuliitämässä, keksimässä aikakonetta tahi tekemässä pizzansyönnin maailmanennätystä. Tänään jouduin tekemään poikkeuksen, sillä Särkänniemen konserttien vuoksi päiväohjelma oli poikkeava. No, hengissä selvisin, oppilaatkin taisivat selvitä. Sillä aikaa, kun suurin osa leiriläisistä oli Särkänniemessä, olin Pyynikin kesäteatterissa perinteisessä suomalaisessa kesäsäässä säestämässä eräänlaisia sadetansseja. Sitä sadetakkien henkeäsalpaavaa väriloistoa ihastellessa ei tullut mieleenkään syyttää suomalaisia harmaasta pukeutumisesta.

Sunnuntai 4.7.2004

Tavallisesti en kesäsunnuntaisin tee mitään. Mutta mitäpä sitä ei puhallinmusiikin jalon harrastuksen eteen tekisi. Normaali päiväohjelma siis. Illalla oli opettajien konsertti Teiskon kirkossa. Olin tosin rohjennut lupautua jazzkeikalle Kangasalan Harjufestareille, koska arvelin, että ammattitaitoni ei ole senlaatuista, että sitä voisi Herran huoneessa taivaspaikkaansa menettämättä käyttää. En siis päässyt konserttiin, mutta onneksi ehdin katsoa jalkapallon loppuottelun.

Maanantai 5.7.2004

No nythän tämä leirielämä alkaa mennä jo rutiinilla! Täytyy vain muistaa, että ottaa aina sopivan kokoisen annoksen ruokaa eikä ahmi itseään aivokuolleeksi. Meikäläisen aivotoimintaa ei tosin taida enää ruokavaliolla pystyä pelastamaan. Illalla matinea, jonka jälkeen opettajat vetäytyivät rantasaunalle viettämään iltaa herkullisen italialaisen ruoan merkeissä, kiitos vaan Sami ja muut kokit! Illanviettoon oli jostakin raahattu kaksi tummaa italiaanoa soittelemaan saapasmaan sävelmiä, jotka olivat joskus jopa ihan tunnistettavissa. Herrat Salvatore Superloni ja Guillermo Amor - jotka sivumennen sanoen muistuttivat etäisesti erikoismiehiä Järvinen ja Kolari - muodostivat säveltaidekombinaatin nimeltään duo Torpedo.

Tiistai 6.7.2004

Alamme olla voiton puolella. Opetushommien jälkeen alkaa hirmuinen roudaus, kun tanssiorkesteri Tuhatkaunon megalomaaniset äänentoistolaitteet raahataan Mutteriin. Orkesterin vakirumpali ei ole vieläkään rytmitajuissaan Kajaanin rundilla sattuneen tapaturman vuoksi, mutta onneksi saamma Saksanmaalta tieteellisestikin pätevän tahdittajan, Adolf von Grosshausenin. Muut jäsenet ovat tuubisti Valdemar Koistinen ja sormiotaiteilija-laulaja Jorma Huttunen, jolla on muuten oikeasti ihan hyvä lauluääni. Se vain pilaantuu joutuessaan kosketuksiin huoneilman kanssa. Jos tätä tanssiorkesterien al-Qaidaa ei lasketa, illan ohjelma on aivan erinomaista. Täytyy erityisesti kiittää musapajalaisia sekä Idols-osallistujia.

Keskiviikko 7.7.2004

Nytkö tämä jo loppuu? On ollut ehdottomasti paras leiri kokemistani. Vielä pidetään muutamat teoria- ja säveltapailukokeet. Päätöskonsertissa orkesterit soittavat mainiosti, ja erityisesti minua koskettaa tuon parantumattoman romantikon, peltisellovirtuoosi Laurizio Faber-Castillon tunnelmointi. Elephanttilauman kokoinen kiitokseni kaikille mukana olleille, toivottavasti nähdään ensi kesänä!